- Onko tutkijana esiintyvien henkilöiden intressien, kompetenssin, menetelmien, sidonnaisuuksien ja väitteiden arvostelu sallittua?
- Helsingin hovioikeus on linjannut Jessikka Aro vs Johan Bäckman -oikeusjutun päätöksenä heinäkuussa 2020, ettei erilaisten mielipiteiden ilmaiseminen ole vainoa.
- Suuri journalismipalkinto vainoharhaisille kirjoituksille
Vainokäräjät alkoivat
Vainokäräjiä tuomaroi mediatuomariksi kutsuttu hovioikeuden hallintojohtaja Petra Spring (rkp). Spring vaihdettiin yllättäen alun perin juttua käsittelemään määrätyn tuomarin tilalle ja käsittely siirrettiin isosta salista (209) pieneen saliin (504), jossa yleisön määrää voidaan rajoittaa.
On poikkeuksellista, että hallintovirkamies tuomaroi. Eräs mahdollinen selitys asialle on, että Vainokäräjillä ovat vastakkain puolustusvoimien työntekijän ohella Yleisradioyhtiö(n toimittaja) ja kansalaisjournalisti, toisin sanoen vastakkain ovat yhtenäistarinaa tuottava julkinen instituutio ja erilaisen tulokulman edustaja.
Tämä selitys tulee mieleen, sillä Aron muissakin, menneissä (MV-oikeudenkäynti) ja meneillään olevissa oikeusjutuissa asetelma on sama: massamedia(n edustaja) vs. kansalaismedia, NATO-myönteiset vs. NATO-kriittiset.
Syyttäjänä Vainokäräjillä toimii Juha-Mikko Hämäläinen, ja Aron ja Jantusen asiaa ajaa Aron aiemmista käräjistä tuttu Martina Kronström, Sotamaa & Co Oy.
Jantusen puolesta syytteeseen johtaneen rikosilmoituksen teki PV:n eversti Vesa Nissinen. Vesa Nissinen on entisen valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen veli. Matti Nissinen joutui eroamaan, kun Nissisen syyttäjälaitos oli ostanut johtamiskoulutusta Veli Nissisen Deep Lead -yhtiöltä.
Saara Jantusen puolesta tulee todistajaksi Ari Lahtela, Valtioneuvoston tilannekeskuksen johtaja, joka toimi syytteen kattamana aikana ulkoministeriön turvallisuuspäällikkönä, kunnes siirtyi CIA:n akatemiaan Yhdysvaltoihin vuodeksi 2019.
https://www.linkedin.com/in/ari-lahtela-4738b378/
Reformi-studio, jonka vetäjiä Panu Huuhtasta ja Tiina Keskimäkeä vastaan Aro käy oikeutta kohdakkoin Hovioikeudessa, osin samoin kannesisällöin, ovat raportoineet twitter-feedissä Vainokäräjistä. Käräjien julkisia materiaaleja löytyy sekä Juha Molarin VK-tililtä että Tiina Keskimäen VK-tililtä.
Vainoaminen
Aron kanteessa ja Jantusen kanteessa Juha Molaria syytetään vainoamisesta ( Rikoslaki 25 luku 7a § 1 ), ja siitä, että Aro ja Jantunen ovat kokeneet uhkaavana heidän julkisesti esille asettamiensa tekstien toistuvan arvioimisen ja kritisoimisen, mikä on synnyttänyt heissä pelon ja ahdistuksen tunteita. Molarille vaaditaan “tuntuvaa sakkoa tai ehdollista vankeusrangaistusta”. Koska Molari työskentelee osa-aikaisena siivoojana, sakkorangaistus menisi todennäköisesti muuntoon, jolloin se muunnettaisiin vankeudeksi.
Jantunen vaatii myös, että “vainoamisessa käytetyt viestit on tuomittava valtiolle menetetyiksi” (Rikoslaki 10 luku 9 § 1 Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22 § 3 Rikoslaki 10 luku 4 § 1 momentti), mikä tarkoittaisi niiden poistamista näkyviltä.
Poliisin esitutkinnassa ei noussut esille vainoamiselta vaadittava yhtenäinen motivaatiotausta.
Jantusen todisteluettelon perusteella Molaria syytetään siitä, että hän on seurannut internetissä Jantusta lukemalla Jantusen julkisesti esille asettamaa viestintää sekä Jantusesta kirjoitettuja haastatteluita ja kommentoinut niitä. Tämä – ja vain tämä – on kanteen mukaan johtanut siihen, että muutkin ovat reagoineet negatiivisesti Jantusen esille asettamaan viestintään?
Eräs näkökulma oikeudenkäynnin aiheeseen on, saako tekstinsä julkisesti esille asettaneelle henkilölle aiheuttaa pahaa mieltä ja negatiivisia tuntemuksia arvioimalla ja arvostelemalla hänen julkaisunsa sisältöä julkisesti.
Helsingin hovioikeus on linjannut Jessikka Aro vs Johan Bäckman -oikeusjutun päätöksenä heinäkuussa 2020, ettei erilaisten mielipiteiden ilmaiseminen ole vainoa, mikä päätös tulisi huomioida arvioitaessa nyt Vainokäräjillä esitettyä.
Toinen näkökulma on, voiko Molaria vastuuttaa muiden reaktioista, kykeneekö Molari estämään muita reagoimasta Jantusen – tai Aron – julkisesti esille asettamaan viestintään. Syyttäjäpuolen tulee osoittaa, että muut eivät olisi reagoineet millään tapaa Aron ja Jantusen viestintään ilman Molarin myötävaikutusta.
Jantusen kanteessa mainitaan myös “virheellisen tiedon levittäminen” [Jantusesta]. Jantunen on itse kirjasessaan Infosota kuvaillut Molaria mm. “avoimesti Putinin politiikkaa lobbaavaksi (s 56), äänekkääksi Putinin politiikan kannattajaksi sekä venäläismielisen Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) jäseneksi (s 142) ja harhaista agendaa esiin tuovaksi aktivistiksi” (s 145). Molarin mukaan hän ei ole SAFKAn jäsen, mutta on ollut tuttujen ihmisten kautta mukana perustamiskokouksessa vuonna 2011.
Jantusen Molarista moniaalla esittämät väitteet ovat itseasiassa sitä luokkaa, että puolustusvoimien ulkomaan vastatiedustelun, Suojelupoliisin (SuPo) sekä Keskusrikospoliisin (KRP) on täytynyt tutkia tarkkaan Molarin poliittinen toiminta ja vihjailtu Venäjältä tuleva taustarahoitus – löytämättä mitään, koska mies on edelleen vapaalla jalalla.
On huomioitava sekin, että Infosota ei ole tutkimus eikä tutkittu kirja, se on mielipidekirjoitus, jossa sitaatteja muokataan hyvinkin huolettomasti sopimaan kerrontaan. Mielipide, ei edes asiantuntijan, ole fakta. Jantunen itse varoittaa lukijaa yhdellä lauseella kirjansa johdantokappaleessa: ”Tämä kirja ei ole objektiivinen akateeminen tutkimus.” Moniko kiinnitti huomiota?
Jos Jantunen saa esittää mielipiteitään kustannetussa kirjassa monen sivun verran, miksi Molari ei saa vastata omassa blogissaan?
Molarin kirjallinen vastaus
Molari kirjoittaa kirjallisessa vastineessaan:
Molari kiistää syytteet ja vaatimukset molemmissa tapauksissa kokonaisuudessaan perusteiltaan. Saako ikääntyneellä pitkäaikaistyöttömällä, raittiilla ja siistillä osa-aikaisella siivoojalla, olla mielipiteitä, kun hän katsoo televisiota tai lukee kirjoja, joissa hänestä lausutaan ”houreisena aktivistina” tai Kremliin kytkettynä info-operaationa? Saako hän joskus osallistua rauhallisesti, ainoa hieno puku (10 vuotta vanha) päällään, julkiseen tilaisuuteen, jossa on monia esiintyjiä, istua hissukseen? Niin kävi, kukaan vartija ei poistanut tilaisuuksista. Vainosyytteet keksittiin puolivuosikymmentä myöhemmin. Tästä on kyse käräjillä. Puolivuosikymmentä sitten syntyneissä kirjoituksissaan Molari reagoi itseensä tai sittemmin MV-lehteen kohdistuneeseen uutisointiin, kun Jantunen tai Aro esittivät disinformaatiota.
Molari huomauttaa PL 21 §:n edellyttävän oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja EIS 6 artiklan määräävän perussäännöt syyttäjän prosessiperiaatteista.
Syyttäjälaitoksesta annetun lain 6 §:ssä syyttäjää velvoitetaan objektiivisuuteen: tuomion perustana olevan materiaalin tulisi olla ehdottoman objektiivisesti koottua. Syyttäjän menettelyt herättävät epäilyn objektiivisuusvaatimuksen toteutumisesta. Jotta syytteen ytimeen, teonkuvaukseen, saisi korjauksen todeksi historialliseksi tapahtumainkuluksi, Molari vaatii vastatodisteluksi omaa todistusaineistoa oikeudenkäyntiin KP-oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti ’tasa-arvoiseen aseistuksen’ saamiseksi sekä favor defensionisin ja in dubio pro reo -säännön toteuttamiseksi.
Lukemalla läpi Molarin kirjallinen vastaus ja todisteet tulee selväksi, että Molaria pyritään syyttämään myös MV-lehden jutuista, jotka oli kirjoitettu ja julkaistu jo kaksi vuotta ennen kuin Molari kirjoitti MV-lehteen ensimmäistäkään tekstiä sekä artikkeleista, joissa Aroa ei edes mainita.
Jessikka Aro esittää loppulausunnossaan Molarin olevan “osa järjestäytynyttä rikollisryhmää” (s. 879), joka yllyttäisi “Pohjoisen vastarintaliikkeen uusnatseja ja Soldiers of Odinin jäseniä Aron kimppuun sosiaalisessa mediassa” (s. 881) mikä tuottaisi Arolle “uhkauksia ja katuhäirintää” (s. 882) ”liikkua työpaikalleen Helsingin Pasilaan Ylen toimitiloihin” (s. 882) ja ”todennäköisesti” Molari ”tulee syyllistymään oikeudenkäytössä kuultavan uhkailuun” (s. 884). Molari olisi ”häirinnyt ja pelotellut syyskuusta 2014 alkaen – – yhteistyössä [Johan] Bäckmanin ja MV-lehti Ilja Janitskinin kanssa” (s. 3).Aro on esittänyt näitä väitteitä myös esitelmöidessään kansainväliselle kuulijakunnalle NATO-konferensseissa ja vastaavissa tilaisuuksissa tuottaen siten haittaa Molarin maineelle sekä taloudellisia menetyksiä peruttujen kirja- ja artikkelitilausten takia.
Pohjoisen vastarintaliikkeen ja Soldiers of Odinin jäsenten julkinen kannanotto Aron väittämiin toisi selvyyttä Aron väitteen todenperäisyyteen. Puolustusvoimien sotilastiedustelu (s. 22) tai poliisi ei tällaisia yhteyksiä ole löytänyt; jos olisi, asiasta olisi epäilemättä jo uutisoitu vähintään Aron työnantajan, Ylen toimesta.
Molarin kirjoittamat jutut käsittelevät laajempia yhteiskunnallisia teemoja kuin Aron henkilö tai Aron artikkeleissaan ilmaisemat mielipiteet. Sama pätee Jantusen suhteen.
Useimmissa vainoaviksi väitetyissä Molarin kirjoittamissa jutuissa Aro mainitaan – jos mainitaan lainkaan – yhtenä keskusteluun osallistuneena julkisuuden henkilönä tai virallisinstituution työntekijänä muiden joukossa.
Useat Aron vainotodisteina esittämät artikkelit ovat muiden kuin Molarin kirjoittamia.
Aron ja Molarin ainoa tapaaminen on ollut Kansallisteatterissa järjestetyn julkisen paneelikeskustelun – ulkoministeriön Maailma kylässä 28. toukokuuta 2016 – yhteydessä, jolloin Molari oli istunut hiljaa salin takaosassa seuraten panelisteja: Jarmo Koponen, Husu Hussein ja Jessikka Aro.
Molarin 36-sivuisesta kirjallisesta vastauksesta tulee esiin myös se, että syyttäjäpuoli on syytteen tueksi – “todisteeksi” henkilöjahdista – irrottanut Molarin kirjoituksista sanoja ja lauseenpätkiä, irrottanut ne viitekehyksestään, joka on ollut yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkkailu ja niistä keskustelu.
Molari kysyykin: Onko tutkijana esiintyvien henkilöiden intressien, kompetenssin, menetelmien, sidonnaisuuksien ja väitteiden arvostelu sallittua?
Tätähän Vainokäräjillä ollaan osaltaan ratkaisemassa: Kuka saa sanoa, kuka ei?
Kadettikunta ry julkaisi 9. helmikuuta 2019 ilmoituksen ”kaikille avoimesta Venäjä-seminaarista”, joka järjestetään Santahamina-talon auditoriossa 25.4.2019. Ilmoituksen mukaan tilaisuudessa keskustellaan Venäjän turvallisuuspolitiikasta. Ilmoituksessa ei lausuttu Saara Jantusen nimeä, ainoastaan pääpuhujat nimettiin. Järjestäjät eivät kertoneet Jantusen esiintymisestä mitään myöskään jälkikäteen.
Absurdin puolelle mennään, kun käräjäoikeudelle toimittamissaan vaatimuksissa Jantunen vaatii vainoamisrikoksesta johtuen vahingonkorvausta kuitenkin myös sen perusteella, että Molari oli miettinyt tviitissään, menisikö tilaisuuteen, mutta päätti jo Twitterissä, että ei osallistu. Jantunen ei kerro, miten hän oli haalinut tietoonsa Molarin Twitter-viestin. Kuka seuraa ketä?
Mahdollisena vainoamisena käsitellään myös Molarin Maanpuolustuskorkeakoulun kurssille ilmoittautuminen – vaikka Molaria ei hyväksytty kurssille.
Toisinajattelijoiden vainoa?
Molemmat kantajat, Aro ja Jantunen, ovat julkisuudessa profiloituneet informaatiosota-asiantuntijoina, joten on syytä nostaa esiin Molarin kirjallisesta vastauksesta seuraava osio:
Kohta 36: syyttäjän näyte, s. 647-664, on kiistämättä Molarin teksti MV-lehteen 10.5.2017 ”MV-lehden avustaja rikostutkintaan!” (s. 647). Se käsitteli Jantuseen mahdollisesti liittyvän esitutkinnan käynnistymistä sekä muistutti, että ”allekirjoittanut on myös lukuisissa kirjoituksissaan puolustanut sotatohtorin kunniaa” (s. 661). Jutussa todettiin Molarin kirjoittaneen Jantusesta ja Arosta. Molari kysyi: ”Uhrikertomusten arviointia varten oli nostettava Snowdenin paljastama valheellisten uhrikertomusten mustamaalaamiskeino ja kysyttävä, missä määrin nuo uhrikertomukset ovat lavastettuja ja valheellisia” (s. 657). Snowdenin paljastama uhrikertomusten funktio läntisillä informaatio-operaatioiden foorumeilla on otettava huomioon mediakuvassa.
Jantunen ja Aro molemmat ovat julkisesti esille asettamissaan kirjoituksissa leimanneet Molarin Venäjän puolesta toimivaksi harhaiseksi aktivistiksi ynnä muuksi vastaavaksi.
On aiheellista huomioida sekin mahdollisuus, että Vainokäräjät sekä muu Aron käräjöinti olisivat osa länsiliittouman Venäjään kohdistamaa informaatiosotaoperaatiota, jolla Venäjä-mielisiksi kategorioituja NATO-kriittisiä yksityisiä kansalaisia pyritään estämään ilmaisemasta yhtenäisnarratiivia rikkovia mielipiteitään.
Saman voi ilmaista lyhyemminkin: toisinajattelijoiden vaino.
Muuta huomioitavaa
Molarin pitkän ja perusteellisen kirjallisen vastauksen perusteella VKS Raija Toiviaisen nostama vainosyyte Molaria vastaan on hatarissa kantimissa. Luetun perusteella on vaikea olla päätymättä muuhun tulokseen kuin että kantajat+syyttäjäpuoli ovat joutuneet etsimällä etsimään aineistoa, jolla tukea väitteitä Molarin harjoittamasta vainosta. Joten kuka seurasi ketä internetissä?
Vainokäräjien valmistelevasta istunnosta tihkuneiden tietojen mukaan syyttäjäpuoli on valmis yrittämään kunnianloukkaussyytteellä, jos vainoamis-syyte ei mene läpi. Joten kuka vainoaa ketä?
Molarin juttuun vaihdettiin yllättäen tuomariksi Petra Spring (rkp). Liittyykö vaihdos millään lailla siihen, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) ahkeroi vihapuheen ja maalittamisen vastaisen lainsäädännön rakentamisessa?
Jessikka Aro asiantuntijana esiintyen suositteli eduskunnalle (8.2.2017) mm, että valtakunnansyyttäjän tulisi nostaa syytteitä valemedioita ja somekiihotusta vastaan suositellen myös “valeaktivisteihin” ja “valetoimittajiin” kohdistettua rajoitettua tiedonsaantioikeutta ja rajoitettua sananvapautta; tätä voisi luonnehtia porrastetuksi tasa-arvoksi. Käyttääkö Henriksson asianomistajana useissa oikeusjutuissa olevaa Aroa perustellakseen haluamansa lainsäädännön tarpeellisuutta; onko kyseessä infosotaoperaatio, jolla pyritään poliittiseen lopputulokseen? Määräsikö OM Henriksson VKS Toiviaisen nostamaan syytteen?
Aro kuvasi eduskunnalle informaatiovaikuttamiseen liittyvää rikollista toimintaa johdettavan hierarkkisesti ulkomailta, toki yksilöimättä ja todentamatta.
Oikeusministeri Antti Häkkänen totesi 8.1.2019 ”Vaikka Suomessa ei varsinaisia vaalivaikuttamistoimenpiteitä olekaan toistaiseksi havaittu, voi viime vuosien kansainvälisen kehityksen valossa selvästi havaita vaalivaikuttamiseen liittyviä uusia uhkia.” Suomeksi: vaalivaikuttamista ei ole havaittu, eikä sitä havaittu keväällä 2019 vaalien jälkeenkään.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin Venäjä-yhteyksiä tutkinut erikoissyyttäjä Robert Mueller pudotti syytteet Concord Managementia vastaan; kahdessa vuodessa intensiivisen tutkimisen jälkeen ei kyetty osoittamaan, että Concord Management olisi pyörittänyt Aron Suomessa tunnetuksi tekemää Pietarin trollitehdasta.
Onko Vainokäräjissä osittain kyse Euroopan journalistien liiton (European Federation of Journalists, EFJ) politisoituneena käymästä, Euroopan unionin tukemasta kampanjoinnista “vihapuhetta vastaan” – vaikka kampanja ei selkeästi määrittelekään, mitä vihapuheella tarkoittaa? Painostaako EU Suomea tiukentamaan sanan ja mielipiteenvapautta sekä poliittisia oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä, koska kritiikki Euroopan unionia kohtaan jäsenmaissa on kasvanut?
Mietintö EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi sisältää samoja elementtejä kuin terrorismin vastainen direktiivi. Mietintö luonnehtii mm. EU:n ja NATOn arvostelemisen toiminnaksi, jonka tarkoitus on horjuttaa länsimaisia yhteiskuntia. Rikoskynnystä madalletaan siis siten, että aiheellistakaan kritiikkiä ei saa esittää.
Ollaanko kokonaisuuteen nyt sisällyttämässä EU- ja NATO-myönteisten toimittajien, virkamiesten ja poliitikkojen kritiikkisuoja maalittamisen ja vihapuheen nimikkeiden alle piilotettuna?
Kuka saa sanoa, kuka ei?
Vainokäräjät jatkuvat Helsingin käräjäoikeudessa edelleen. AvoinMedia seuraa tapahtumia.
Lisätty 9.9.2020 klo 16:53 linkki esimerkkinä Aron esiintymisestä ulkomailla kertomassa trollien terrorista.
___
Suuri journalismipalkinto vainoharhaisille kirjoituksille
Suuren Journalistipalkinnon 2015 voittajat on valittu. Vuoden juttu -palkinnon voitti Jessikka Aro Yle Kioskin juttusarjalla: Venäjän trollit Suomessa. Jessikka Aron juttusarja käsitteli palkintolautakunnan mukaan monipuolisesti Venäjän verkkopropagandaa ja yrityksiä vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen Suomessa.
Ongelmana on vain, ettei jutuissa ollut yhtään mitään tähän viittaavaakaan.
Aro pystyi lähinnä osoittamaan sen, että suomalaisessa verkossa toimii aktiivisesti henkilöitä, jotka haluavat ylläpitää hyviä suhteita Venäjään. Tämä ei ole mikään uutinen, koska nämä ihmiset juuri tällä aktiivisella toiminnallaan pyrkivät kertomaan tämän avoimesti.
Aro väittää jollakin tapaa Venäjän masinoivan tämän ”trolliarmeijan” ajamaan etuaan. Mitään todistetta hän ei tästä esitä. Hän ei osoita, että Venäjän valtio olisi mitenkään edes yhteydessä näihin ihmisiin. Aro kyllä kävi Pietarissa esittelemässä rakennusta, josta trollaamisen pitäisi tapahtua, mutta ei tässäkään jutussa ollut mitään todistetta verkkovaikuttamisesta Suomessa. Koko juttusarja on suorastaan typerryttävän tyhjä kaikesta sisällöstä. Olen käsitellyt tätä jo aiemminkin kahdessa kirjoituksessani (http://ollijuntunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199359-venaja-trollit-ovat-yleisradion-luoma-harhainen-salaliittoteoria ja (http://ollijuntunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205181-venajan-trolliarmeijan-puolesta).
Eräs perustelu Aron saamalle palkinnolle oli hänen kokemansa vaino näiden trollien taholta. Minäkin myönnän lähettäneeni hänelle sähköpostia, jossa kysyin häneltä perusteita ja todisteita näkemyksilleen. En ole havainnut häneen kohdistuvan mitään epäasiallista vainoa, tai en ainakaan mitään sellaista, jota pahempaa Yleisradio ei olisi kohdistanut toistuvasti muun muassa maahanmuuttokriittisiin tai Venäjä-myönteisiin ihmisiin.
Lisäksi trollikirjoittelu on ollut luomassa täysin suhteetonta Venäjä-hysteriaa lehdistössä. Ilmeisesti Putin ja Venäjä ovat kaiken tapahtuvan takana. Kun Venäjältä tuli vähäisessä määrin laillisia turvapaikanhakijoita, tämä katsottiin Venäjän hybridisodaksi Suomea vastaan. Kun samaan aikaan Ruotsista tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa laittomasti, niin tästä ei arvosteltu ruotsalaisia ollenkaan. Tästä hysteriasta on tullut vähitellen päivittäistä. Esimerkiksi äskettäin Iltasanomien mukaan Putin oli Saksan osavaltiovaalien suurin voittaja (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001137666.html).
Surkuhupaisaa tästä kaikesta tekee se, että juuri vasta maaliskuun alussa nämä tässä jutussa mainitut mediat julkaisivat yhteisen kannanoton (http://yle.fi/uutiset/paatoimittajien_kannanotto_luotettavan_median_puolesta/8709207), jossa luvataan muun muassa, että ”Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin.” Tämän ei pitäisi tarkoittaa perustelemattomia syytöksiä, salaliittoteorioita ja juttujen kirjoittamista vailla minkäänlaista näyttöä niiden luotettavuudesta. Nyt olisi tämän ”eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen” median korkea aika esittää jonkinlainen todiste siitä, että Venäjä kävisi jotain verkkokampanjaa Suomessa. Erityisesti sen takia, että se on syyttänyt toistuvasti syyttänyt vaihtoehtoista mediaa Venäjän agenteiksi.
Kun suomalainen valtamedia syyttää monia suomalaisia vieraan vallan agenteiksi, eikö tästä pitäisi esittää edes jokin todiste? Jos tällaista ei ole, niin onko tämä oikeisiin tietoihin perustuvaa ja merkityksellistä journalismia? Missä määrin kukaan voi enää luottaa suomalaisiin tiedotusvälineisiin?
En pidä mitenkään mahdottomana, etteikö Venäjä harjoittaisi oikeastikin verkkovaikuttamista Suomessa. Jos joku pystyisi tämän osoittamaan, siitä tosiaan ansaitsisi journalismipalkinnon. Jos Venäjä harjoittaa tällaista, niin se tuskin paljastuu, koska Suomessa ei ilmeisesti harjoiteta laadukasta journalismia. Kehotan kaikkia allekirjoittamaan kansalaisaloitteen Yle-veron lakkauttamiseksi (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1818). Tällaista propagandaa ei tule rahoittaa veronmaksajien varoista.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ollijuntunen/213868-suuri-journalismipalkinto-vainoharhaisille-kirjoituksille/
__
eof
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti