keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Valokuva, jonka maailman vihreät haluaisivat hävittää

  • Vihreä liike.
  • Vihreäliike kehitettiin DDR:ssä länsimaiden tuhoksi
  • Vihreän puolueen ensimmäisen logon, auringonkukan, suunnitteli natsi Joseph Beuys.
  • Energiewände on ollut kolossaalinen ekonominen, sosiaalinen ja ekologinen katastrofi.
  • Stasi - East German government.

Valokuva, jonka maailman vihreät haluaisivat hävittää

JULKAISEN TÄMÄN ERITTÄIN SUOSITUN JA JAETUN BLOGIN UUDELLEEN, KOSKA TOUKO AALTO ON SYYTTÄNYT OIKEUDEN PÄÄTÖKSIIN POHJAAVIA PAKKOPALAUTUKSIA NATSILAISIKSI. HÄN EI ILMEISESTI TUNNE OMAN IDEOLOGISEN KOTINSA JUURIA. OLEN MYÖS PÄIVITTÄNYT BLOGIN LOPPUOSAA LIITTYEN KUVASSA NÄKYVÄN RAUHANAKTIVISMIN IKONIN PETRA KELLYN SURMAN EPÄSELVYYKSIIN

Saksan Die Grune Partei (Vihreät) perustettiin Offenbachissa vuonna 1979. Sen perustivat karkeasti ottaen kaksi poliittista ryhmää:

1) marxismiin pettyneet äärivasemmistolaiset ja 

2) vanhat natsit.

Heillä oli runsaasti yhteisiä tavoitteita: antiamerikkalaisuus, ydinvoiman vastaisuus, antikonsumerismi, auringon palvonta, vaihtoehtoinen lääketiede, vaihtoehtoinen "tiede", kemikaali- ja säteilyhysterian lietsonta ym. ym.


Oheisessa kuvassa on Saksan vihreiden ensimmäinen puheenjohtajisto: Norbert Mann, Petra Kelly ja August Haussleiter. Haussleiter kumppaneineen (useat heistä olivat antroposofiaan eli Rudolph Steinerin mystiikkaan vihkiytyneitä entisiä SS-miehiä ja Hitlerin sijaisen Rudolph Hessin suojatteja) olivat edellisenä vuonna itse asiassa perustaneet jo ensimmäisen vihreän puolueen Saksaan.

Rajoitettu skandaali puhkesi 1980 Der Spiegel-lehden paljastettua Haussleiterin edesottamukset, että myös sen, että Saksan vihreiden liittopäiväryhmässä oli useita vanhoja natseja ja SS-miehiä.

Tämän lopulta Spiegel-skandaalin myötä pitkin hampain Saksan vihreistä ulosheitetyn porukan merkitys puolueen linjauksille oli hyvin suuri:

August Haussleiter vanhana lehtimiehenä oli tuolloin ja myös paljastumisensa jälkeen pitkään vihreiden viikkolehden päätoimittaja. Hänen kynästään myös syntyi Offenbachissa vihreiden maailmanlaajuiset neljä ohjelmallista pilaria, joista yksi on väkivallattomuus! Nämä Haussleiterin kynästä syntyneet ohjelmalliset pilarit näkyvät valokuvassa lähes kokonaisuudessaan!

Hän oli vielä 1987 Saksan vihreiden edustajana Baijerin osavaltioparlamentissa ja hänellä oli pitkään virallisia toimeksiantoja puolueen sisällä mm. sovittelutehtäviä liittyen vihreille vaikeaan kysymykseen puheenjohtajien kierrättämisestä.

Petra Kelly oli rauhanliikkeen ikoneja. Hän menehtyi väkivaltaisesti noin 10 vuotta myöhemmin aviomiehensä ammuttua Kellyn. Kellyn aviomies oli Bundeswehrin evp kenraali Gert Bastian, joka oli siirtynyt rauhanliikkeeseen keskimatkan ydinohjusdebatin aikana. Murha-aamuna Gert Bastian oli Rupert Darwall'n hiljattain julkaistun kirjan Vihreä Tyrannia (Green Tyranny) mukaan saanut soiton Vihreiden liittopäiväedustajien ryhmästä. Bastianille oli kerrottu tuona aamuna, että hän oli paljastunut Itä-Saksan turvallisuuspalvelun (STASI) agentiksi.

https://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/259029-valokuva-jonka-maailman-vihreat-haluaisivat-havittaa/

__

MikkoPaunio
 Perussuomalaiset Helsinki
Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle. Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM). Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.


___

Vihreä liike

Kovin moni ei tiedä, että vihreä liike ja sen politiikka kehitettiin Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin toimesta. Sen uskottiin yltiöliberalistisena tuhoavan lännen taloudellisia voimavaroja ja siten heikentävän niitä sisäisesti. Asialla olivat DDR:n parhaat ideologit ja talousasiantuntijat. Sosiologien ja psykologien suurta apua ei voida kehittelyssä vahätellä.

Saksan Vihreät perustettiin Offenbachissa vuonna 1979. Sen perustivat karkeasti ottaen kaksi poliittista ryhmää: 1) marxismiin pettyneet äärivasemmistolaiset ja 2) vanhat natsit.

Ohessa lainaus wikipediasta

Natsit olivat vihreiden tavoin yltiöoptimistisia tuulienergian suhteen. Kruppin tehdas suunnitteli jopa 540 metriä korkeita tuulimyllyjä. Vuonna 1932 kansallissosialistinen energiapolitiikka väitti, että tuulimyllyt toisivat miljoonille saksalaisille työtä, nykyisen kielenkäytön kaltaisia alkemistisia ”vihreitä” työpaikkoja. Autot käyttäisivät kotimaista biopolttoainetta, ihmiset söisivät kasviksia jne. Himmler ja Goebbels edustivat Kansallissosialistisen puolueen vasenta laitaa. Himmler rakennutti Dachaun keskitysleirille suuria kasvihuoneita, joiden homeopaattisesti ja orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden vaikutuksia testattiin vangeillaHitler söi ainoastaan kasvisruokaa.

Vihreät ovat onnistuneet tehokkaasti tuhoamaan Suomen kilpailukykyä, joten voidaan todeta DDR:n olleen hyviä muussakin, kuin huippu-urheilussa. Kansalaisten syyllistämisellä pyritään veroilla ja maksuilla kurjistamaan ihmisten arkielämää tehokkaasti. Se perustuu ideologian mukaisesti yksilön tuhoamiseen.

Saadaan syntymään valtavia kustannuksia, joilla heikennetään taloutta ja kilpailukykyä. Ongelmia syntyy hengittämisestä ja muusta normaalista elämänmenosta ja selitetään, että sinun kuuluu maksaa, kun kerran teet näin. Vihersosialistit vain haluavat sälyttää kaiken muiden niskaan.
Mahdollisimman paljon itselle ja mieluusti kirjaimellisesti muiden kustannuksella. Sitähän se sosialismi kaiken kaikkiaan on. Itsekästä ja ahnetta. Ilmastonmuutoksella rahastetaan miljardeja

Omaa agendaa ajetaan ilmastolla, erittäin liberaalilla maahanmuuttopolitiikalla ja yleistä moraalia rapauttamalla. Minua ei henkilökohtaisesti kenenkään kasvisruokavalio haittaa yhtään. Eikä minua haittaa, jos joku haluaa kävellä, mennä julkisilla tahi lehmällä ratsastaa. Kenenkään sukupuolinen suuntaus ei minua haittaa, siitä vaan, mutta…

Kun tätä sakkia haittaa minun elämäntapani. Minun ja miljoonien muiden suomalaisten pitäisi tanssia heidän pillin mukaan. Ei saisi ajaa autolla, ei syödä lihaa, ei lämmittää puilla saunaa. Lehmät pieree ja röyhtäilee metaania jne.. jne…

Aatteessa on natsismia, se vain on puettu vihreän väriseen kaapuun.

Erityisesti minua tässä humaanissa liikkeessä on ihmetyttänyt muutama asia. Eva Tawasoli, afgaanitaustainen maahanmuuttaja ja muutama muukin on puhunut julkisuudessa syntymäkulttuurinsa ongelmista. Kunniaväkivallasta ja siitä miten tuossa kulttuurissa nainen on alistettu. Erilaiset maahanmuuttaja taustaisten tekemät raiskaustapaukset ja näissä tilastoissa loistaminen. Niin, ne ovat asioita joihin tämän liikkeen edustajat eivät ole ottaneet pienintäkään kantaa. No, ei nyt ihan niinkään, ovathan he sanoneet ”mutku suomalaisetkin”. Lentokoneessa kyllä seisotaan ja estetään koneen nousu, kun kyydissä on pakkopalautettava. Eikä yhtään tiedetä kuinka moninkertaista raiskaajaa ollaan kotimaahansa palauttamassa.

Ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikollisten maasta karkoittamiseksi tehty lakialoite keräsi 118 000 allekirjoittajaa. Se on parhaillaan eduskunnassa ja vihreät vastustaa.

 ”Tie helvettiin on kivetty erilaisilla unelmahötöillä

Nämä hötöt tulevat meidän jokaisen työssä käyvän maksettavaksi. Kuten saimme budjettiriihessä kuulla verot nousevat, kuten arvata saattoi. 

http://www.zetoristi.fi/81723049/6820767/posting/

https://www.nykysuomi.com/2017/08/11/vihreat-nuoret-vaativat-muslimimiehille-oikeus-useaan-vaimoon/

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201711042200511046

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006213598.html

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006250308.html

___


Vihreäliike kehitettiin DDR:ssä länsimaiden tuhoksi.

Pekka Iiskonmaki | 15.1.2013

Harva varmaan tietää, että vihreäliike ja sen politiikka kehitettiin

DDR:ssä kylmän sodan aikana. Se on kauniista nimestään huolimatta
vihamielinen. Sen uskottiin osaltaan tuhoavan lännen taloudellisia
voimavaroja ja siten heikentävän niitä sisäisesti.
Asialla olivat DDR:n parhaat ideologit ja talousasiantuntijat.
Sosiologien ja psykologien suurta apua ei voida vahätellä. Vihreät ovat
onnistuneet tehokkaasti tuhoamaan Suomen kilpailukykyä, joten voidaan
todeta DDR:n olleen hyviä muussakin kuin huippu-urheilussa.

Suomessa vihreän tuhon soturina on yksi ylitse muiden. Satu Hassi. Hän
on ollut nainen paikallaan.

Meppi Eija-Riitta Korholan blogit kertovat ansiokkaasti vihreiden
mustasta puolesta, joka verhotaan kauniin vihreäksi.Yltiöpäisen
viherhörhöilyn kritisointi on jo vuosikausia ollut yksi hänen
mieliaiheitaan.

Olen pohdiskellut vihreän liikkeen ideologiaa ja suhteuttanut sen heidän
vaatimuksiinsa.

Kansalaisten syyllistämisellä pyritään veroilla ja maksuilla
kurjistamaan ihmisten arkielämää tehokkaasti. Se perustuu ideoligian
mukaisesti yksilön tuhoamiseen.
Saadaan syntymään valtavia kustannuksia, joilla heikennetään taloutta ja
kilpailukykyä. Ongelmia syntyy hengittämisestä ja muusta normaalista
elämänmenosta ja selitetään, että sinun kuuluu maksaa, kun kerran teet
näin.

Saunomisesta on kaikin keinoin koitettu tehdä vihreää rahasampoa.
Hiukkaspäästöt tuhoavat ilmakehän. Siitä on useita tutkimuksia.

Vihersosialistit vain haluavat sälyttää kaiken muiden niskaan.
Mahdollisimman paljon itselle ja mieluusti kirjaimellisesti muiden
kustannuksella. Sitähän se sosialismi loppupelissä on. Itsekästä ja
ahnetta.

Ilmaston muutoksella on rahastettu biljoonia. Onko Suomella varaa olla

100% vihreä, kun kesää on vain 25% vuodesta?

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/rakennusliikeerbau/130015-vihrealiike-kehitettiin-ddrssa-lansimaiden-tuhoksi/

__


Vihreä tyrannia


Kirjoittaja professori Antero Järvinen | perjantai 8. joulukuuta 2017

Britti Rupert Darwall on kirjoittanut ajatuksia herättävän ympäristö- ja ilmastokirjan Green Tyranny
Rupert Darwall on analysoinut monille tahoille strategioita ja
politiikkaa. Hänen kirjojaan on saatavilla mm. Amazonilta.
(”Vihreä tyrannia”; Encounter Books, 334 sivua). Esittelen kirjan lyhyesti, koska epäilen, että sitä ei tulla koskaan suomentamaan eikä juuri noteeraamaan mediassa. Kirjan luettuaan jokainen voi arvioida sen itse. Neljä vuotta aikaisemmin sama mies kirjoitti ilmastonlämpenemisen historian (The Age of Global Warming. A History; 2013). Uusi, hyvin dokumentoitu kirja käsittelee 24 luvussa samaa aihepiiriä, mutta nyt pääkohteena on Eurooppa, meitä kiinnostavasti erityisesti Ruotsi ja Saksa. Kirjoituksen aihepiiriin liittyvä kuvitus on kirjoittajan ja osin Ilmastorealismin ylläpitäjän valitsemaa.

Saksa


Darwall kertaa aikaisemmin eri yhteyksissä esillä olleet vihreän liikkeen Kansallissosialistisen Saksan aatemaailmassa olevat juuret, mihin kirjan alaotsikkokin (Exposing the Totalitarian Roots of the Climate Industrial Complex) viittaa. Sekä natsismi, joka sekin juurtui maailman tieteellisimpään yhteiskuntaan, että 1970-luvulla syntynyt vihreä liike vastustavat valistusajan kehitysaatetta. Toista maailmansotaa edeltävästä Saksasta on peräisin muun muassa uusiutuvan energian suosiminen. Natsit olivat vihreiden tavoin yltiöoptimistisia tuulienergian suhteen. Kruppin tehdas suunnitteli jopa 540 metriä korkeita tuulimyllyjä. Vuonna 1932 kansallissosialistinen energiapolitiikka väitti, että tuulimyllyt toisivat miljoonille saksalaisille työtä, nykyisen kielenkäytön kaltaisia alkemistisia ”vihreitä” työpaikkoja. Autot käyttäisivät kotimaista biopolttoainetta, ihmiset söisivät kasviksia jne. Himmler ja Goebbels edustivat Kansallissosialistisen puolueen vasenta laitaa. Himmler rakennutti Dachaun keskitysleirille suuria kasvihuoneita, joiden homeopaattisesti ja orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden vaikutuksia testattiin vangeilla.
Green Tyranny -kirjan kansikuva

Äärioikeistolaisten lisäksi Vihreät ovat vetäneet puoleensa äärivasemmistolaisia. Sodan aikana Yhdysvalloissa maanpaossa olleet Frankfurtin koulukunnan vasemmistolaiset Herbert Marcusen johdolla palasivat kotimaahansa kera kehittämänsä marxilaisen, antidemokraattisen ympäristöaatteen, opin, joka omaksuttiin laajasti myös amerikkalaisissa yliopistoissa

Eräs herätyksen saaneista oli Saksan tuleva ulkoministeri ja Vihreiden keulakuva, militantin Revolutionärer Kampf -ryhmän johtaja Joschka Fischer. Länsi-Euroopassa hullu vuosi 1968 huipentui mellakointiin. Saksassa jotkut frankfurtilaiset, jotka kouluttautuivat Palestiinassa terroristeiksi, alkoivat natsityyliin murhata kapitalisteja ja juutalaisia.

Kun Euroopan vihreän liikkeen äiti Saksan Vihreät perustettiin 1980, mukana oli useita entisiä kansallissosialisteja. Aurinko, swastika eli hakaristi, oli 1940-luvun Saksassa tärkeä uusiutuvan energian symboli. 

Vihreän puolueen ensimmäisen logon, auringonkukan, suunnitteli natsi Joseph Beuys. 

Amerikan ympäristöliike keskittyi hyönteismyrkkyjen kieltämiseen (mm. Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, 1962) samaan aikaan, kun Ruotsi otti hampaisiinsa hiilen, yleisimmin käytössä olevan energianlähteen, ja teki happosateista maailman tärkeimmän ympäristöongelman.


Kaksi kenraaliharjoitusta 


Happosateet ja niiden ”aiheuttamat” metsäkuolemat sekä kylmänsodan aikainen kauhukuva
”Ydintalvi aiheuttaa maailmanlopun. –
Ilmastonlämpeneminen aiheuttaa maailmanlopun.”
maailmanlaajuisesta ydintalvesta, ydinsodan aiheuttamasta jääkaudesta, olivat kenraaliharjoituksia, joilla vietiin läpi niitäkin massiivisempi teollistuneen kapitalistisen yhteiskunnan ”aiheuttama” kauhukuva, katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. 

Näistä kolmesta ympäristöpelottelusta kaksi, happosateet ja ilmastonlämpeneminen, sai alkunsa Ruotsissa ja kolmas, ydintalvi, levitettiin Moskovasta Tukholmaan. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (ETYK) Helsingissä 1975 Neuvostoliitto käytti ympäristöpropagandaa strategisesti hyväkseen, kun Leonid Brezhnev yritti viedä lännen huomion ihmisoikeuskysymyksistä ympäristökysymyksiin.

Sosiaalidemokraateilla Olof Palmen johdolla oli pakottava tarve mobilisoida ympäristöliike kylmän sodan poliittiseksi työkaluksi kapitalistisen ja kommunistisen leirin välisessä kilpailussa, joka päättyi vasta Neuvostoliiton lakkauttamiseen 18.12.1991. Ruotsin puolueettomuus oli sumutusta, sillä kylmän sodan alkuvuosista lähtien Ruotsilla oli salainen sotilaallinen liittosuhde Washingtonin kanssa. Neuvostoliitto tiesi suhteesta, mutta Ruotsin kansa ei. 
Palme, nuoruudessaan kiihkeä antikommunisti, pelasi vaarallista suurvaltapeliä elämänsä loppuun asti. Darwall esittää suurlähettiläs Bo Theutenbergin päiväkirjaan nojaten ajatuksen, että joku lopulta kyllästyi kaksinaamaisuuteen Sveavägenillä 28. helmikuuta 1986. (Bo J. Theutenberg: Man on a Mission - An Insider's Account of the Cold War)


Palmen ystävä ja tieteellinen neuvonantaja Bert Bolin kunnostautui pelottelemalla happosateiden aiheuttamilla maailmanlaajuisilla metsäkuolemilla. Myöhemmin hän oli keskeisessä roolissa ilmastonlämpenemispropagandan käynnistämisessä, minkä vuoksi hänet valittiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC, 1988) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. 
UNEP, Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, oli sekin Palmen poikien temmellyskenttää. Ruotsista happosadehysteria levisi Saksaan ja uudelle mantereelle. Happosade oli prototyyppi, joka sisälsi ilmastonlämpenemisen ainekset: huolestuneet tiedeihmiset, hyvää tarkoittavat kansalaisliikkeet, sinisilmäiset poliitikot ja sensaatiohakuisen median. Vihan kohde oli sama: fossiiliset polttoaineet, erityisesti hiili. Merkittävä ero oli se, että happosadekatastrofista puhuttiin preesensissä, mutta ilmastonlämpenemisestä puhutaan futuurissa. Lämpenemisen uhkakuvia muutetaan juoksussa ja niiden toteutumisaikataulua siirretään yhä kauemmaksi. Vain ilmastotieteessä tämä on mahdollista.

Kommentti kirjan ulkopuolelta: 
Suomessa oli 1980-luvun alussa useita kylmiä kesiä, jolloin männyt 
Happosadehysterian uhkia
sarjakuvataiteilijan kuvaamana
ruskettuivat pahasti. Media tarttui aiheeseen ja sai puolelleen joitakin tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Professorinstatus antoi uskottavuutta väitteille ilmansaasteiden aiheuttamista tuhoista. Rahaa ja valtaa virtasi metsävaurioprojekteihin. Melko pian happosateet kuitenkin haudattiin tiedepiireissä kaikessa hiljaisuudessa niin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessa, kun tosiasiat eivät tukeneetkaan niitä metsäkuolemien syntipukkina. Suomessakin oli pieni joukko tutkijoita, kuten Metsäntutkimuslaitoksen Risto Jalkanen, jotka ymmärsivät, että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset ja kylmät kesät, jotka edistivät puita kiusaavan surmakkasienen kasvua ja siten versosurman leviämistä.

Toisinajattelevat tutkijat kuten norjalainen geologi Ivan Rosenqvist 1984 buuattiin ulos tieteellisistä konferensseista. Yhdysvaltalainen ympäristötieteilijä Fred Singer aiheutti pahennusta sanoessaan, että miljoonan dollarin metsäongelmaa ollaan torjumassa miljardin dollarin ratkaisuilla. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella, että luonto oli itse aiheuttanut tuhonsa, vaan piti viimeiseen asti kiinni ihmissaasteteoriasta. Päät kääntyivät vasta, kun puut olivat karistaneet sienet hartioiltaan ja kasvoivat yhtä vihreinä kuin ennen kohua. Happosadetuho muuttui hetkessä ympäristöskandaalista vaietuksi tiedeskandaaliksi. Vannoutuneita poliittisia ekomatkaajia se ei haitannut, koska he etsivät aina edestään seuraavaa katastrofia katsomatta taakseen toteutuiko edellinen uhkakuva vai ei.

Ruotsin ympäristöministeri Birgitta Dahl, joka puolusti muun muassa Pol Potin ja punaisten kmerien kansanmurhahallitusta Kambodžassa, hyökkäsi Margaret Thatcherin ”likaisen” Englannin kimppuun ja lapioi ruotsalaista rahaa sikäläiselle ympäristöjärjestölle (Friends of the Earth). Ruotsin hallitus perusti Lontooseen vuonna 1982 jopa happosadesihteeristön (The Secretariat against Acid Rain), jonka kautta se pesi järjestöille 15 miljoonaa kruunua vuosittain. Britit valittiin kohteeksi, vaikka Itä-Saksan ja Puolan päästöt olivat kymmenen kertaa Englantia suuremmat.

IPCC:n alkuvuosina uusiutuvaa energiaa ei markkinoitu ilmastopelastajana. Päinvastoin Palme ajoi voimakkaasti ydinvoimaa ja käytti ilmastonlämpenemisuhkaa politiikkansa edistämiseen. 
Palmen maanmies nobelisti Svante Arrhenius (1859 – 1927), jota pidetään hiilidioksidipohjaisen ilmastonlämpenemisidean isänä, halusi kuitenkin nimenomaan nostaa eikä laskea maapallon ilmakehän lämpötilaa polttamalla entistä enemmän hiiltä, jotta elinolosuhteet ja ihmisten hyvinvointi kohenisivat. 

Arrhenius oli myös Ruotsissa hyvin suositun eugeniikan eli rotuhygienian kannattaja. Karoliinisen instituutin ja lääketieteen Nobel-komitean suosituksesta Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus perusti Svanten kotikaupunkiin Upsalaan maailman ensimmäisen valtion tukeman rasistisen tutkimuslaitoksen nimeltä Statens institut för rasbiologie (1922; laitos sai uuden nimen Institutionen för medicinisk genetik vasta 1958). Sosiaaligurut Gunnar ja Alva Myrdal kirjoittivat (pakko)sterilisaation kaksitahoisesta hyödystä, rotuhygienian kansaa laadullisesti parantavasta vaikutuksesta ja pedagogisesta kyvystä muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Gunnar sai taloustieteen Nobelin palkinnon 1974, Alva Nobelin rauhanpalkinnon 1982. Juhlapuheessaan Gunnar puhui uudesta maailmanjärjestyksestä, jolla maapallon väestömäärää saataisiin pienennettyä.

Energiewände


Saksan suuri energiamurros, Energiewände, heittäytyminen tuulimyllyjen ja aurinkopaneelien varaan, maksaa arvioiden mukaan tuhat miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä eikä ”murros” vähennä lainkaan hiilidioksidipäästöjä (ns. Das CO2 Paradox; Saksa on edelleen riippuvainen kaikkein pahimmasta saastuttajasta, ruskohiilestä). Vihreät poliitikot saivat vietyä ”murroksen” läpi väittämällä, että sen kustannukset olisivat kansalaisille vain ”jäätelöpallon verran kuukaudessa”. Jos poliitikot olisivat olleet aidosti huolisissaan ilmaston lämpenemisestä, he olisivat pidentäneet ydinvoimaloittensa elinkaarta eivätkä sulkeneet niitä. Alun perinkään kyse ei ollut ilmastosta, vaan teollistuneiden maiden halvasta hiilipohjaisesta energiasta luopumisesta.

”Sota lintuja vastaan.”
Saksa valitsi Energiewänden poliittisen pelin eikä faktojen pohjalta. Sosiaalidemokraattinen puolueen johtaja Gerhard Schröder ei halunnut muodostaa hallitusta kristillisdemokraattien kanssa. Saadakseen hallituksen kasaan hänen oli tehtävä myönnytyksiä Vihreille. Näin syntyi historiallinen punavihreä liittouma ja samalla Energiewände 1998. Energiavallankumouksen isä oli vuoden 1968 radikaali Hermann Scheer, joka lupasi maitoa ja hunajaa ei niinkään kansalle vaan harvoille ja valituille. Schröderin energiaministeri Werner Müller vastusti ”murrosta”, mutta enemmistön mielipide oli, että ”annetaan niille propellipäille mitä ne haluavat, ei se niin kallista voi olla, se tekee Vihreistä lojaaleja kumppaneita”. Scheer perusti Al Goren tavoin uusiutuvaa energiaa kaupittelevan yrityksen (EUROSOLAR), jossa työskentelevät myös hänen vaimonsa ja tyttärensä. Frank Asbeck, Petrea Kellyn aikainen vihreä pioneeri ja SolarWorldin perustaja, on puolestaan köyhtyneen kansan varoilla rikastunut Saksan ensimmäinen ilmastomiljardööri.

Energiewände on ollut kolossaalinen ekonominen, sosiaalinen ja ekologinen katastrofi. 

Sähkön hinta on noussut pilviin ja saksalainen maailman luotettavin sähköverkko on vain muisto entisestään (lähes 200000 katkoa vuosittain). Teollisuus on paennut Saksasta Kiinaan eikä uusia ”vihreitä” työpaikkoja ole syntynyt. Maailmassa ei taida olla yhtään uusiutuvan energian yritystä, joka tulisi toimeen omillaan. Koska Saksan talous on kilpailukyvytön ja rauniona, sen edun mukaisesti Angela Merkel, Itä-Saksan kommunistisen diktatuurin kasvatti, pakotti kaikki itsenäisyytensä menettäneet EU-maat samaan energiakurimukseen epärealistisella jäseniä sitovalla vaatimuksella nostaa ”uusiutuvan” energian maakohtaiset osuudet kymmeniin prosentteihin. Edeltäjiensä lehmänkauppojen myötä Merkel ei ole ainoastaan lukinnut Saksaa vihreään Energiewändeen, vaan on jopa heittänyt lukon avaimen mereen.

Merkeliä muistuttava noitakokki vaatii Schellnhuberilta
ilmastopaniikkikeiton nuotioon uusia huolestuttavista
ilmastotutkimuksista tehtyjä polttopuita. Kuvan ulkopuolelta
vastataan: "Tulee heti, emäntä!"
Merkelin ympäristöministeri Peter Altmeier laaditutti kansalle energian säästämisestä oppaan, jossa muun muassa kehotetaan vähentämään televisiovastaanottimien kuvan kirkkautta ja kontrastia. Pienessä vuokra-asunnossa asuva pienituloinen maksaa uusiutuvan energia tuet ja siinä samalla suuressa omakotitalossa asuvan suurituloisen katolla olevat aurinkopaneelit. Kaiken kukkuraksi suurituloiset julkkikset vielä kehuvat, kuinka halpaa aurinkosähkö on! Kiireellisiä maailmaapelastavia säästöjä tosiaan tarvitaan, jos Saksan suurimman ilmastoinstituutin (Potsdam) johtajan sekä Merkelin ja paavin tieteellisen neuvonantajan Hans Schellnhuberin antama tiedote pitää paikkansa: valtamerten suunnaton lämpöröyhtäisy nostaa pian koko ilmakehän lämpötilaa 36 Celsius-astetta! ”Viisaan” Hansin (vrt. saksalainen hevonen Kluger Hans, 1895 – 1916) ohella Potsdamissa polttaa euroja 50 ilmastoprofessoria ja paljon muita tutkijoita.

Vihreiden, ympäristöjärjestöjen ja voimakkaan ilmastoteollisen rakennuskompleksin (Climate Industrial Complex) ajama Energiewände on ollut ”historian suurin resurssien virhesijoitus”. ”Sijoituksen” tekivät tahot, joilla oli valtaa, muttei vastuuta. Vähävaraiset ihmiset ja luonto maksavat seuraukset. Tyhmyyksissään Saksa kielsi liuskeöljyn ja -kaasun käytön edistämisen ja nopeutti ydinvoimaloittensa sulkemista. 
Ilmastonlämpeneminen oli savuverho radikaalille vihreälle agendalle, massiiviselle kansalaisten omaisuuden kuppaamiselle kokonaistaloutta vahingoittaen. 

Varsinkin Yhdysvalloissa liuskeöljy ja -kaasuteollisuuden valtava kehitys vesisärötystekniikalla on johtanut paitsi energian hinnan romahdukseen myös hiilipäästöjen laskuun enemmän kuin muissa maissa. Alennusmyynti on ollut sikäläisen ympäristöliikkeen pahin toteutunut painajainen: kun hiilen hinta laskee, siitä eroon pääsemisen hinta nousee. Ilmastopolitiikan patologinen erityispiirre, joka uhmaa hengissä säilymisen ja menestymisen logiikkaa, on vimma tehdä energiasta kallista ja huonosti saatavaa.

Kirjassa käsitellään laajasti myös ydintalvipelotetta, joka sekin edelsi ilmastonlämpenemispelotetta. Vuonna 2000 Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin eli KGB:n arkistoista paljastui tieto, että se oli erityisen ylpeä levittämästään ydintalvipropagandasta ja valeuutisista, joille neuvostotiedemiehet nauroivat.

Ensi-ilta: ilmastonlämpeneminen


Kun ottaa huomioon tiedemaailman, järjestöjen ja median epäonnistumiset happosade- ja ydintalviväitteissään, olisi luullut, että aivan pian ei heittäydyttäisi seuraavan uhan, ilmastonlämpenemisen, vietäväksi. Kun tiedemaailma toimii yksimielisenä ryhmänä poliittisessa asiayhteydessä, hyväksyy harhan, jättää vastakkaiset näkemykset huomioimatta ja muuttaa lennossa hypoteesejaan, se ei ole luottamuksen arvoinen.

Massiivisia ilmastokampanjoita käyvät kansalaisjärjestöt liittyivät tuottoisaan ilmastopuolueeseen jälkijunassa. Esimerkiksi 1989 Greenpeace Internationalin kanssa toimivat tiedeihmiset kehottivat järjestöä pysymään erossa aiheesta, koska sitä koskeva tiede oli ristiriitaista. Osa syy saattoi myös olla se, että järjestö oli pitkään kampanjoinut ydinvoimaa vastaan. Oli vaara, että täysin
Ruokaa syötetään autoille ilmaston pelastamisen nimissä
hiilidioksidivapaa ydinvoima palaisi takaovesta ilmastonlämpenemisen torjunnan agendalle. Greenpeace on militantein ympäristöjärjestö, joka ei kaihda koviakaan otteita, ei edes vandalismia kuten alkuperäiskansan kulttuurin tuhoamista päämääriensä tavoittamisessa. Vuonna 2014 se tärveli Perussa muinaisten Nazca-kulttuurin intiaanien autiomaahan tekemiä suuria eläinaiheisia teoksia omalla energiapropagandallaan. Greenpeace käy myös epätieteellistä taistelua geenimuunnelluista hyötykasveista valmistettuja elintarvikkeita vastaan, tarvikkeita, jotka pelastaisivat nälkäkuolemilta.

Ympäristöjärjestöt muuttuivat tai ne muutettiin poliittisiksi käsikassaroiksi. Niinpä Euroopan komissio maksaa järjestöille huomattavia summia rahaa, jotta ne lobbaisivat ympäristöasioissa komissiota itseään ja Euroopan parlamenttia! 
Selvityksen mukaan lobbausrahaa on maksettu sata miljoonaa euroa 15 vuodessa. 
Ympäristöjärjestöt ovat myös riippuvaisia superrikkaista energiaoligarkeista, 21. vuosisadan rosvoparoneista, joita löytyy jo Suomestakin ja jotka ajavat omia tarkoitusperiään. Mooren laki sanoo, että transistorien lukumäärä mikropiireissä kaksinkertaistuu noin kahden vuoden välein. Lain kehitti Intelin perustaja ja miljardööri Gordon Moore 1965. Darwallin mukaan Mooren Toinen Laki voisi kuulua näin: Mitä rikkaampi olet, sitä todennäköisemmin tuet vihreitä tarkoitusperiä.

Nykyään on lähes mahdotonta osallistua EU:n järjestämään tieteelliseen kokoukseen, jossa ei olisi ympäristöjärjestöjen lobbareita. Ilmastonlämpenemisvimman ja Energiewänden myötä näistä järjestöistä on tullut äänekkäitä lintu- ja lepakkosilppureiden ja -grillien puolestapuhujia. 
Mojaven aavikolla sijaitsevan maailman suurimman aurinkovoimalan työntekijät kutsuvat kahden minuutin välein taivaalla näkyviä palavia lintusoihtuja viireiksi (streamer). Lintujen suojelemiseksi perustettu Audubon Society ei puutu asiaan, koska se saa miljoonia tuuli- ja aurinkoenergiayhtiöiltä. 

World's largest solar plant burning birds in Mojave Desert


Saksassa ympäristöjärjestö NABU hyväksyi Hessenin Vogelsbergille, lintujen muuttoreitille, rakennetun ”tuulipuiston” saatuaan yhtiöltä lahjuksia puolimiljoonaa euroa. 
Ympäristöjärjestöt viherpesivät autoteollisuuden dieselisaation tai pikemminkin pakottivat EU:n dieselisaatioon vuonna 1992, jota ollaan nyt katumassa, koska kaupunkien ilmanlaatu on heikentynyt. Diesel-autot tuottavat vähemmän hiilidioksidia, mutta saastuttavat muuten enemmän kuin bensiinikäyttöiset autot. Ympäristöjärjestöt näyttävät olleen myös saksalaista autoteollisuutta riepotelleen päästöskandaalin takana, mikä viimeistään paljastaa niiden raadollisuuden: huoli ympäristöstä riippuu aatteesta eikä lopputuloksesta. Darwallin mielestä Maailman luonnonsäätiön WWF:n uudeksi englanninkieliseksi nimeksi sopisi World Wide Fund Against Nature.
Pelastamassa planeettaa

Holokaustin seurauksena varsinkin petolinnut ja lepakot ovat hätää kärsimässä. Pelkästään Yhdysvalloissa tuulimyllyt tappavat ainakin kolme miljoonaa lepakkoa vuodessa. Tällainen on uusiutuvan energian toteutunut luontovaikutus verrattuna sen lievään hyötyyn teoreettisen ilmaston lämpenemisen torjunnassa. Oxfordin yliopiston tutkijan Clive Hamblerin mukaan ”ilmastonmuutos ei aja lajeja sukupuuttoon, mutta hyvää tarkoittavat ympäristönsuojelijat saattavat sen tehdä”. Jokainen epäluotettavaa energiaa tuottava tuulimylly tuhoaa hehtaarin metsää ympäriltään muun vaadittavan infrastruktuurin lisäksi. Ilmastonsuojelun varjolla biopolttoainebusiness, joka hiilidioksidipäästöjä vähentävä maine on vähintäänkin kyseenalainen, tekee lopun jäljelle jääneistä luonnonmetsistä.

Kohtuuton pelottelu happosade-, ydintalvi- ja ilmastokatastrofilla on vienyt kohti totalitarismia, absolutismia ja valtamedian valheistumista, suuntaan, joka jatkuu niin kauan kuin vaikenemisen kierrettä ei saada oikaistua.

https://ilmastorealismia.blogspot.com/2017/12/vihrea-tyrannia.html

__


Study confirms that Stasi infiltrated Greens

12.10.2016


The 360-page study, entitled "The State Security Ministry and the Greens", was written by historians Jens Gieseke and Andrea Bahr. It details how 15 to 20 members of the Green Party in 1980 cooperated closely with the secret police, or Stasi, in Communist East Germany. 

The most prominent was Berlin Bundestag deputy Dirk Schneider. In addition, some 450 to 500 sources provided information to the East Germans about the inner workings of the party, which was founded in 1980.

https://www.dw.com/en/study-confirms-that-stasi-infiltrated-greens/a-36024911


___


The State Security and the Greens - Book Presentation

What influence did the Stasi have on the Greens' policy on Germany? On October 13, 2016, the presentation and discussion of the book “Die Staatssicherheit und die Grünen” took place in the Heinrich Böll Foundation. 

The historical study commissioned by the party was written by the authors Jens Gieseke and Andrea Bahr. The exciting topic about the secret service activities of the State Security against the Greens enjoyed a wide range of interest. As if through a keyhole, we look from the perspective of the GDR secret service at a new actor on the political stage of the Federal Republic since the party was founded in 1980. How was this new party assessed by the GDR leadership and the Stasi? 

Which information channels and sources of influence against the Greens were used? What course did the GDR leadership take towards the “unpredictable party” in many cases? How powerful was this secret service activity in the end? These are just a few questions to which this study provides well-balanced and well-balanced answers.



Jens Gieseke   Andrea Bahr   

Die Staatssicherheit und die Grünen
Zwischen SED-Westpolitik und Ost-West-Kontakten

Christoph Links Verlag GmbH
Erschienen: Oktober 2016
Seitenzahl: 360
ISBN: 978-3-86153-842-4

30,00 EUR

» Zur Bestellung

https://www.boell.de/index.php/de/2016/10/24/die-staatssicherheit-und-die-gruenen-zwischen-sed-westpolitik-und-ost-west-kontakten



___


Stasi

East German government

WRITTEN BY
Joel D. Cameron
Professor of History, Southeast Missouri State University, Cape Girardeau.
Last Updated: See Article History
Alternative Titles: MfS, Ministerium für Staatssicherheit, Staatsicherheit

Stasi, official name Ministerium für Staatsicherheit (German: “Ministry for State Security”)secret police agency of the German Democratic Republic (East Germany). The Stasi was one of the most hated and feared institutions of the East German communist government.

The Stasi developed out of the internal security and police apparatus established in the Soviet zone of occupation in Germany after World War II. The law establishing the ministry, whose forerunner was the Kommissariat 5 (modeled along the lines of the Soviet KGB), was passed by the East German legislature on February 8, 1950, four months after the establishment of the German Democratic Republic. The Stasi, whose formal role was not defined in the legislation, was responsible for both domestic political surveillance and foreign espionage, and it was overseen by the ruling Socialist Unity Party. Its staff was at first quite small, and its chief responsibilities were counterintelligence against Western agents and the suppression of the last vestiges of Nazism. Soon, however, the Stasi became known for kidnapping former East German officials who had fled the country; many of those who were forcibly returned were executed.

Under Erich Mielke, its director from 1957 to 1989, the Stasi became a highly effective secret police organization. Within East Germany it sought to infiltrate every institution of society and every aspect of daily life, including even intimate personal and familial relationships. It accomplished this goal both through its official apparatus and through a vast network of informants and unofficial collaborators (inoffizielle Mitarbeiter), who spied on and denounced colleagues, friends, neighbours, and even family members. By 1989 the Stasi relied on 500,000 to 2,000,000 collaborators as well as 100,000 regular employees, and it maintained files on approximately 6,000,000 East German citizens—more than one-third of the population.

In addition to domestic surveillance, the Stasi was also responsible for foreign surveillance and intelligence gathering through its Main Administration for Foreign Intelligence (Hauptverwaltung Aufklärung). Its foreign espionage activities were largely directed against the West German government and the North Atlantic Treaty Organization. Under Markus Wolf, its chief of foreign operations from 1958 to 1987, the Stasi extensively penetrated West Germany’s government and military and intelligence services, including the inner circle of West German Chancellor Willy Brandt (1969–74); indeed, the discovery in April 1974 that a top aid to Brandt, Günter Guillaume, was an East German spy led to Brandt’s resignation two weeks later.

Get a Britannica Premium subscription and gain access to exclusive content.Subscribe Now

The Stasi also had links to various terrorist groups, most notably the Red Army Faction (RAF) in West Germany. During the 1970s and ’80s the Stasi worked closely with the RAF and cooperated with Abū NiḍālIlich Ramírez Sánchez (commonly known as Carlos “the Jackal”), and the Palestine Liberation Organization. The Stasi also allowed Libyan agents to use East Berlin as a base of operations for carrying out terrorist attacks in West Berlin. Following the bombing of a discotheque in West Berlin (April 1986) that killed two U.S. servicemen, the Stasi continued to allow Libyan agents to use East Berlin as both a base of operations and a safe haven.

Soon after the opening of the Berlin Wall in 1989, the East German legislature passed a law to reconstitute the Ministry of State Security as the Office for National Security (Amt für Nationale Sicherheit). However, because of public outcry, the office was never established, and the Stasi was formally disbanded in February 1990. Concerned that Stasi officials were destroying the organization’s files, East German citizens occupied its main headquarters in Berlin on January 15, 1990. In 1991, after considerable debate, the unified German parliament (Bundestag) passed the Stasi Records Law, which granted to Germans and foreigners the right to view their Stasi files. By the early 21st century nearly two million people had done so.

https://www.britannica.com/topic/Stasi 
Joel D. Cameron

Red Army Faction

German radical leftist group

WRITTEN BY
John Philip Jenkins
Distinguished Professor of History, Baylor University. Author of A History of the United States, Mystics and Messiahs: Cults and New Religions in America, Synthetic Panics: The Symbolic...
See Article History

Alternative Titles: Baader-Meinhof Gang, Baader-Meinhof Gruppe, RAF, Red Army Fraction, Rote Armee Fraktion

Red Army Faction (RAF), also called Red Army Fraction, byname Baader-Meinhof Gang, German Rote Armee Fraktion and Baader-Meinhof GruppeWest German radical leftist group formed in 1968 and popularly named after two of its early leaders, Andreas Baader (1943–77) and Ulrike Meinhof (1934–76).

The group had its origins among the radical elements of the German university protest movement of the 1960s, which decried the United States as an imperialist power and characterized the West German government as a fascist holdover of the Nazi era. From its early years, members supported themselves through bank robberies and engaged in terrorist bombings and arson, especially of West German corporations and businesses and of West German and U.S. military installations in West Germany. They also kidnapped and assassinated prominent political and business figures. The goal of their terrorist campaign was to trigger an aggressive response from the government, which group members believed would spark a broader revolutionary movement. As its tactics became more violent, however, it lost much of the support it had enjoyed among the West German political left. By the mid-1970s the group had expanded its scope outside West Germany and occasionally allied itself with militant Palestinian groups. For example, in 1976 two Baader-Meinhof guerrillas took part in a Palestinian hijacking of an Air France jetliner, which eventually ended after the successful Entebbe raid in Uganda by Israeli commandos.

The Red Army Faction included at least 22 core members in the early 1970s, most of whom, including Meinhof, had been jailed by the summer of 1972. Baader, escaping one imprisonment in 1970, was arrested again in 1972. Meinhof hanged herself in her cell in 1976. Three others, including Baader, were found shot dead in their cells on October 18, 1977. Ostensibly suicides, their deaths came one day after West German commandos stormed a hijacked Lufthansa plane in MogadishuSomalia, blocking the hijackers’ attempt to win the release of their jailed comrades as ransom for their hostages. Thereafter, the Red Army Faction continued its terrorist activities and splintered into a number of groups.

After the collapse of the communist government in East Germany in 1989–90, it was discovered that the Red Army Faction had been given training, shelter, and supplies by the Stasi, the secret police of the former communist regime. Greatly weakened by the demise of communism throughout eastern Europe, the group announced an end to its terrorist campaign in 1992, and several of its surviving militants were arrested and tried. However, it retained a following among some European radicals, and in 1996 several thousand sympathizers attended a meeting to commemorate the anniversary of Meinhof’s death. The group formally disbanded in 1998, though arrests and trials continued.

https://www.britannica.com/topic/Red-Army-Faction

__

Red Army Faction

From Wikipedia, the free encyclopedia
Jump to navigationJump to search
Red Army Faction
Rote Armee Fraktion
Dates of operation1970–1998
Active regionsWest Germany (until 1990)
Germany (from 1990)
France
Netherlands
Sweden
Ideology
Opponents West Germany (until 1990)
 Germany (from 1990)
 United States
Battles and warsWest German Embassy siegeGerman Autumn

The Red Army Faction (RAFGerman: [ɛʁʔaːˈʔɛf] (About this soundlisten)GermanRote Armee Fraktionpronounced [ˌʁoː.tə aʁˈmeː fʁakˌt͡si̯oːn] (About this soundlisten)),[a] also known as the Baader–Meinhof Group or Baader–Meinhof Gang (German: Baader-Meinhof-Gruppe, Baader-Meinhof-BandeGerman: [ˈbaːdɐ ˈmaɪ̯nˌhɔf ˈɡʁʊpə] (About this soundlisten)), was a West German far-left militant organization founded in 1970. Key early figures included Andreas BaaderGudrun EnsslinHorst Mahler and Ulrike Meinhof, among others.[b] Ulrike Meinhof was involved in Baader's escape from jail in 1970.[2] The government of the Federal Republic of Germany, as well as most Western media and literature considered the Red Army Faction to be a terrorist organization.[c][3][4][5]

The Red Army Faction engaged in a series of bombings, assassinations, kidnappings, bank robberies and shoot-outs with police over the course of three decades. Their activity peaked in late 1977, which led to a national crisis that became known as the "German Autumn". The RAF has been held responsible for thirty-four deaths, including many secondary targets, such as chauffeurs and bodyguards, as well as many injuries throughout its almost thirty years of activity. Although better-known, the RAF conducted fewer attacks than the Revolutionary Cells, which is held responsible for 296 bomb attacks, arson and other attacks between 1973 and 1995.[6]

Sometimes the group is talked about in terms of generations:

  • the "first generation", which consisted of Baader, Ensslin, Meinhof and others;
  • the "second generation", after the majority of the first generation was arrested in 1972; and
  • the "third generation" RAF, which existed in the 1980s and 1990s up to 1998, after the first generation died in Stammheim maximum security prison in 1977.

On 20 April 1998, an eight-page typewritten letter in German was faxed to the Reuters news agency, signed "RAF" with the submachine-gun red star, declaring that the group had dissolved.[7] In 1999, after a robbery in Duisburg, evidence pointing to Ernst-Volker Staub and Daniela Klette was found, causing an official investigation into a re-founding.[8]

In total, the RAF killed 35 people,[9] and 27 members or supporters were killed.[citation needed]

__

Die Staatssicherheit und die Grünen

DETAILANSICHT

Die Staatssicherheit und die Grünen
Zwischen SED-Westpolitik und Ost-West-Kontakten
Erscheinungstermin digitales Buch: November 2016
Datei-Format: Epub
Seitenzahl: 360
ISBN: 978-3-86284-359-6
Reihe / Kategorie: DDR-Geschichte Politik/Zeitgeschichte
Als die Grünen 1980 die politische Bühne betraten, waren Aktivistinnen wie Petra Kelly für die DDR zunächst umworbene Partner in der Friedensbewegung. Doch als Verfechter eines blockübergreifenden Politikansatzes wurden die Grünen mit ihren Wahlerfolgen im Westen zunehmend unbequem. Die DDR-Führung versuchte, gegen die grüne Doppelstrategie von offiziellem Dialog mit den SED-Oberen und Basiskontakten zur Unterstützung der DDR-Opposition geheimdienstlich vorzugehen.
Die vorliegende Studie ordnet das Vorgehen der Staatssicherheit in den Kontext der SED-Westpolitik ein, beschreibt die Informationslieferungen über die Grünen an die SED-Führung und behandelt die vielfältigen Versuche, die grünen Aktivisten geheimdienstlich unter Kontrolle zu bringen. Jens Gieseke und Andrea Bahr untersuchen zugleich die Anfälligkeit einzelner grüner Politiker für kommunistische Einflüsse.

PRESSESTIMMEN

Akribisch arbeiten Gieseke und Bahr heraus, welche ideologischen - und daraus resultierenden praktischen - Probleme die DDR im Umgang mit den Grünen hatte.
Pascal beuker, taz

Was an Die Staatssicherheit und die Grünen fasziniert, ist die trotz oder gerade wegen der nüchternen Darstellung fast hypnotische Anziehungskraft, mit der das Buch den Leser in ein Kapitel deutsch-deutscher Geschichte hineinzieht. In ein durchaus beeindruckendes Kapitel.
Jan-Hendrik Dany, Schweriner Volkszeitung

WEITERE LIEFERBARE TITEL DES AUTORS / DER AUTOREN

Jens Gieseke
Die hauptamtlichen Mitarbeiter der Staatssicherheit [E-Book/PDF]
Personalstruktur und Lebenswelt 1950-1989/90
9.99 EURErscheinungsdatum: September 2010DETAILS

Michel Christian | Jens Gieseke | Florian Peters
Die SED als Mitgliederpartei
Dokumentation und Analyse
20.00 EURErscheinungsdatum: Mai 2019DETAILS

Jens Gieseke | Andrea Bahr
Die Staatssicherheit und die Grünen
Zwischen SED-Westpolitik und Ost-West-Kontakten
20.00 EURErscheinungsdatum: Oktober 2016DETAILS

Jens Gieseke | Andrea Bahr
Die Staatssicherheit und die Grünen
Zwischen SED-Westpolitik und Ost-West-Kontakten
20.00 EURErscheinungsdatum: Oktober 2016DETAILS

Andrea Bahr
Parteiherrschaft vor Ort
Die SED-Kreisleitung Brandenburg 1961-1989
40.00 EURErscheinungsdatum: Mai 2016DETAILS

__

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti