Suomen talouskasvu lähes maailman heikointa – ”Miksi suomalaiset eivät ole huomanneet tätä”, ihmettelee tiedon kaivanut Johnny Åkerholm
18.3.202112:30 päivitetty 18.3.202112:30
Suomen talouskasvu on kymmenen vuoden ajan ollut lähes maailman surkeinta.
”Miksi suomalaiset eivät ole huomanneet tätä”, ihmettelee synkän tiedon tilastoista kaivanut Johnny Åkerholm, joka on tehnyt pitkän uran kansantaloustieteen parissa.
Suomi on kasvuvertailussa sijalla 134. Vuosina 2008–2019 ainoastaan seitsemän maata maailman 141 valtiosta kasvoi hitaammin kuin Suomi.
”Kasvuero Ruotsiin on peräti 20 prosenttia”, Åkerholm sanoo.
Monelta lehdenlukijalta meni tiistaina aamukahvit rinnuksille, kun Sixten Korkman kirjoitti Suomen surkeasta talouskasvusta Helsingin Sanomissa.
Korkman pohjasi väitteensä entisen virkamieskollegansa tietoihin. Korkman ja Åkerholm työskentelivät yhdessä Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä 1990-luvulla. Myöhemmin polut ristesivät Brysselissä vuosituhannen vaihteessa. Ennen eläkkeellä jäämistään Åkerholm johti Pohjoismaista Investointipankkia (NIB) Helsingissä.
Nyt Åkerholm vastaa puhelimeen Pohjois-Savosta Tahkolta.
”Rupesin ihmettelemään, että vaikka Suomen sijoitus kilpailukykyvertailussa laski, Suomi oli edelleen kymmenen parhaan maan joukossa. Kasvu sen sijaan on ollut vaatimatonta.”
Vielä taannoin Suomi oli vertailussa maailman kilpailukykyisin valtio, nyt sijoitus on 10.
Ärsyyntyminen sai Åkerholmin etsimään talouskasvudataa muun muassa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Maailmanpankin ja OECD:n tiedoista.
Tulos Suomen sijoittumisesta maailman hitaimmin kasvaneiden maiden joukkoon oli hämmästys asiantuntijalle itselleenkin. Euromaiden vertailussa huonommin ovat pärjänneet vain Kreikka ja Italia.
Hyvinvointi rahoitettu velkarahalla
Hätkähdyttävän huomion taustalla on eräs ilmeinen asia.
”Suomen hyvinvointi on rahoitettu ajamalla julkista alijäämää ja kotitalouksien alijäämiä”, Åkerholm sanoo ja tarkoittaa että Suomi on yksinkertaisesti elänyt velaksi.
Vuosina 2008–2019 julkisen sektorin säästämisvaje oli 40 miljardia euroa ja kotitalouksien 50 miljardia euroa.
”Ei ole ollut kasvua eivätkä yritykset ole investoineet. Yrityksillä on päinvastoin iso säästämisylijäämä.”
Kotitaloudet ja julkinen sektori velkaantuvat, mutta yritysten usko tulevaisuuteen näyttää heikolta.
Åkerholm on lukenut Suomen investointitilastoja ja verrannut niitä Ruotsiin. Aivan erityisesti hän tarkastellut aineettomien investointien kehitystä.
”Ruotsissa aineettomat investoinnit ovat 28 prosenttia kaikista investoinneista ja ne ovat kasvussa. Suomessa ne ovat ainoastaan 18 prosenttia ja matkalla alaspäin.”
Aineetonta investointia on esimerkiksi se, kun yritykset laittavat rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan, digitalisaatioon ja markkinointiin.
Raaka-aineiden vienti noussut kohisten
Myös Suomen viennin kehityksestä on Åkerholmin mukaan syytä olla huolissaan. Tavaraviennin osuus on noin 70 prosenttia kokonaisviennistä. Viennin rakenteen kehitys kulkee Suomen hyvinvoinnin näkökulmasta väärään suuntaan.
”Raaka-aineiden vienti on noussut jopa 88 prosenttia”, Åkerholm kummastelee.
Suomi vie maailmalle esimerkiksi kaivannaisia, sellua ja kartonkia.
”Vastikään kuuntelin uutista, että sahatavaran vienti olisi elpynyt hienosti. Iloitsemme siis siitä, että viemme ulos samaa tavaraa kuin 150 vuotta sitten.”
Onko Suomi muuttumassa siksi banaanivaltioksi, josta takavuosina peloteltiin?
”Ei tuo johtopäätös kovin kaukana ole. Kasvua pitäisi nyt saada aloille, jotka perustuvat ennen muuta osaamiseen.”
Miksi yritykset eivät sitten investoi? Sitä pitää Åkerholmin mukaan kysyä yrityksiltä.
Valtion tehtävä on, hän muistuttaa, ainoastaan investointiedellytysten luominen. Valtio, tai sen edustajana hallitus, ei mitenkään voi tietää, missä seuraava kasvuala on.
Nyrkkisääntönä kuitenkin on, että sen sijaan että valtio syytää paljon varoja tiettyyn vanhaan investointikohteeseen, järkevämpää olisi sijoittaa yleiseen kehittämiseen ja edistää riskinottomahdollisuuksia.
”Suomi tarvitsee paljon uusia yrityksiä nopeasti kasvaville aloille.”
”Valtion täytyy miettiä roolinsa uusiksi, muuten ajaudutaan pian neuvostotyyliseen suunnitelmatalouteen.”
Riskirahasta yhä pulaa
”Eräs ongelma Suomessa yhä on se, että täällä on aivan liian vähän riskirahoitusta”, Åkerholm pohtii.
Åkerholm tuntee poikkeuksellisen hyvin investointien dynamiikkaa, sillä hän toimi 2000-luvun alussa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EBRD:n pääsihteerinä Lontoossa.
Pankki lainoittaa, pääomittaa ja myöntää takauksia erilaisiin investointikohteisiin.
Kompastuskiveksi järkeville päätöksille tulee valitettavasti politiikka.
”Investointiedellytysten luominen ei onnistu yhdessä vaalikaudessa. Se tarkoittaa, että poliitikot eivät siis pääse sanomaan, että minä tein tuon.”
Åkerholm kehuu Nokian ex-johtaja Pekka Ala-Pietilän vetämän työryhmän vasta hallitukselle luovuttamaa raporttia. Sen akuutti johtopäätös on, että tutkimus- ja kehitysinvestointeja pitää kasvattaa.
Erinomaistenkin raporttien ongelma kuitenkin on, että ne eivät johda käytännön toteutukseen.
”Olemme huolestuttavalla uralla”, Åkerholm sanoo.
@Demarit @keskusta
— Graviola Finland (@GraviolaDOTfi) January 15, 2025
For 7 years in a row, #gullible #Finns have been buying into the #ZionistSupremacy #delusion, that they are the '#HappiestCountry.'
- Meanwhile, the #WEF-#Marxist #GreatReset #revolution has come to fruition, #FinlandFamine.#Finland #GDP Growth Rate 1961-2025 pic.twitter.com/gehGij9lTW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti